Laupias samarialainen? / The good samaritan?

Today in the church the sermon was about the good samaritan and spiritual vision. I have to admit I could not listen to the whole speech, because I was taking care of my two small children. Especially the talk about the good samaritan made me think. We have heard the story many times. You think you would be the good samaritan if you would face the situation, right? That is how I have always thought as well. But this time this Bible story really touched me. A week ago, when we were driving to the church, we saw a man who was walking in ragged clothes with a beer bottle in his back pocket. After driving past him a said to my husband that we could stop and ask the man to come to the church.

I would like to write that we asked him to come to the church offering him a ride, and that we promised to buy him lunch after the meeting. I would like to write that I squashed myself to the back seat between two children's seats only for the man to fit in our car. I would like to write that he came to the meeting with us, had lunch with us after it, and visibly felt that somebody cared about him regardless of his appearance. I would like to write that we took his contact information promising that we could give him a ride to the church again.

As you may guess, this did not happen. I buried the thought of giving that clearly drunken man a ride to the church, though the thought did not leave my mind. Today I realised I had made the wrong choice. That is why in my heart I promised God to make the right choice next time. Next time I do not want to be the priest or the levite, but I want to be the good samaritan. Do you?


                                            -----------------------------------------------------

Tänään kokouksessa puhuttiin laupiaasta samarialaisesta ja hengellisestä näkökyvystä. Täytyy myöntää etten pystynyt kuuntelemaan koko puhetta, koska hoidin kahta pientä lastani. Erityisesti puhe laupiaasta samarialaisesta kuitenkin sai minut ajattelemaan. Olemme monet kerrat kuulleet tuon tarinan. Eikö niin, että uskoisit olevasi laupias samarialainen jos tosi tilanne tulisi? Niin minäkin olen aina ajatellut. Mutta tällä kertaa tämä Raamatunkertomus todellakin kosketti minua. Viikko sitten, kun olimme menossa autolla kokoukseen, näimme matkalla miehen, joka käveli resuisissa vaatteissa kaljapullo takataskussa. Hänet ohitettuamme sanoin miehelleni, että voisimme pysähtyä ja pyytää miestä kokoukseen.

Haluaisin kirjoittaa, että pyysimme häntä kokoukseen tarjoten kyytiä, ja että lupasimme tarjota hänelle kokouksen jälkeen lounaan. Haluaisin kirjoittaa, että ahtauduin takapenkille kahden lastenistuimen väliin vain että mies pääsisi kyydissämme. Haluaisin kirjoittaa, että hän tuli kokoukseen kanssamme, tuli kanssamme lounaalle kokouksen jälkeen, ja silminnähden koki että hänestä välitettiin riippumatta hänen olemuksestaan. Haluaisin kirjoittaa, että otimme hänen yhteystietonsa luvaten, että voisimme muulloinkin kyyditä hänet kokoukseen.

Kuten ehkä arvaat, näin ei käynyt. Hautasin ajatuksen tuon selvästi juopuneen miehen kyyditsemisestä kokoukseen, vaikka asia jäikin mietityttämään. Tänään ymmärsin tehneeni väärän valinnan. Siksi lupasin sisimmässäni Jumalalle tehdä seuraavalla kerralla oikean valinnan. Seuraavalla kerralla en halua olla pappi enkä leeviläinen, vaan laupias samarialainen. Haluatko sinä?